Vain kerran vuodessa, ehkä kerran elämässä

Huomenna sitä sitten mennään eikä meinata... Huomenna starttaavat naisten korisliigan finaalit vuosimallia 2014-2015!

Pitkä ja kivinen tie on taaperrettu ja huomenna päästään vihdoin pelaamaan oikeasti niitä pelejä, joita varten kaikki 35 aiempaa peliä on pelattu. On reissattu Vimpelit, Hyvinkäät, Kotkat, Helsingit, Espoot, Tamperet, Lappeenrannat, Forssat ja Turut läpi matkalla näihin peleihin. En olisi ikinä uskonut jos joku olisi viime syksynä, lokakuun alussa väittänyt meidän pelaavan keväällä finaalissa, Suomen mestaruudesta yhdessä hallitsevat mestarin Lappeenrannan Catzin kanssa. Olisin nauranut makeasti ja miettinyt mitähän tuonkin tyypin päässä oikein liikkuu.. :D

Onhan se totta ettei meidän joukkueemma näytä paperilla kovin varteenotettavalle mestarisuosikille, mutta onneksi se ei ole se paperi joka ne pelit ratkaiseen vaan jokin aivan muu, ja se jokin aivan muu meidän joukkueeltamme löytyy. Tämä jokin aivan muu on syy miksi me sullomme itsemme huomenna bussiin ja köröttelemme taas monta tuntia kohti Venäjän rajaa, syömme lounaan Mikkelin ABC:llä, saamme toivottavasti bussin oven auki, puemme siniset peliasut päällemme, lämmittelemme itsemme valmiiksi ennen pelin alkua, pääsemme näyttämään taitomme mahdollisimman runsaslukuisen katsomon edessä ja toivottavasti lopulta palaamme illan jo hämärtyessä hymy huullilla takaisin kotiin.

Paljon on jo koettu ja tehty, mutta nyt se taistelu vasta alkaa. Helsinkiläinen ToPo kaatui siis viiden rankan ja jännittävän semifinaali pelin jälkeen, vihdoin viime keskiviikkona meidän kotiluolassamme kolmannen ja ratkaisevan kerran. Tämä tarkoitti sitä, että me raivasimme kuin raivasimmekin kaikkien heittereiden ihmetykseksi tiemme finaaleihin ja Topo joutui tyytymään tänään pronssipelissä voittamiinsa pronssisiin mitaleihin. Äänekosken liikuntahallin saliin oli ahtautunut yli tuhatpäinen katsojajoukko juhlimaan tuota voittoa kanssamme ja pakko sanoa, etten muista milloin olen viimeksi ollut niin onnellinen kuin silloin. Olen voittanut monet junioireiden SM-mitalit, mutta edes ne eivät ole tuntuneet samalta kuin tuo yksi semifinaali voitto. Ehkä kyse oli siitä, että nyt pelataan korista ihan aikuisten oikeasti tai sitten siitä, että tällä kertaa hallissa oli aivan käsittämätön tunnelma, mutta joka tapauksessa tuo voitto tullaan muistamaan vielä pitkään.

Nyt nuo keskiviikkoiset hullut tunnelmat on jo kuitenkin yleisesti unohdettu ja katseet on suunnattu sinne Venäjän rajalle, Lappeenrantaan, jossa meitä odottelee varmasti todella nälkäinen kissalauma. Catz on hallitseva suomenmestari neljän viime vuoden ajalta, joten meillä tulee olemaan todellinen työ horjuttaa heitä valtaistuimeltaa, mutta sen voin luvata että mitään emme aijo säästellä ja ilmaiseksi kisut eivät pokaalia tänä vuonna tule saamaan. Ja ainakaan meidän kotikatsomostamme pelit eivät tule olemaan kiinni, jo viimeinen Topo peli osoitti sen! Jospa finaalissa menisi naisten korisliigan katsojaennätys rikki ja halli olisi niin täynnä ettei sinne enää enempää edes mahtuisi? ;) Tervetuloa vain Äänekoskelle ensi keskiviikkona CATSit (niin kuin Äänekosken kadulla seisovassa pelitaulussa lukee..).

Koripallo, koripallo, koripallo.. Kyllä minä kouluakin käyn, mutta se on tällä hetkellä ihan tois sijainen juttu koriksen rinnalla. Sori äiti ja isi ;) En voi tietää tulenko välttämättä koskaan enää pelaamaan näin isoissa ja tärkeissä ottelussa, joten näistä urheilujuhlista pitää ottaa kaikki irti. Ei siis sen enempää koulua tähän postaukseen kuin että voin kertoa että sitä on jäljellä vielä kaksi viikkoa, yksi tentti, yksi opetustuokio, yksi opetttajuus reflektio, neljä oppimistehtävää ja yksi raportti.. Siinä se, sitten kesäloma. Koripallo loppuu toivottavasti samoihin aikoihin, sillä viimeinen viides finaali pelattaisiin 29.4…

Nyt kuitenkin on aika Vettä elefanteille -elokuva ja itse tehdyn herkku salaatin. Eiköhän näillä eväillä jaksa huomenna lähteä kaatamaan Catz. Sanotaan että kissoilla on yhdeksän elämää, joten pitää toivoa että noilta kissoilta on ainakin seitsemän jo käytetty! ;)

Toivottavasti näen mahdollisimman paljon tuttuja niin Lappeenranna kuin Äänekoskenkin katsomoissa nauttimassa näistä huippupeleistä kanssamme. Maaseutumatkailu on aina paikallaan! Ja jos matkailu ei kiinnosta niin sitten ainakin avaatte läppärit ensi viikon perjantaina 24.4. klo 18.30 ja jännäätte peliä Yle Areenasta. Urani eka "TV-pelikin" siis tulossa :) On tämä vain mahtavaa aikaa vuodesta!