Dear stress, let´s break up!

Derivaattoja, integraaleja, yhtälöpareja, vektoreita, avaruus geometriaa, polynomeja, koordinaatistoja, prosenttilaskuja ja todennäköisyyksiä. Näitä ja paljon muita matikan termejä ovat kaikki päiväni täynnä. Tänäänkin olen jo käyttänyt neljä tuntia reilun 15 geometria tehtävän tekemiseen... Viime yönä näin unta matikan laskuista ja viime viikolla painajaista kuinka olin unohtanut ottaa laskimen ja Maolin kirjoituksiin mukaan. Pientä stressiä siis ilmassa?

Äidinkielen kirjoitukset ovat kuitenkin nyt ohi! Pahin stressi ajottui sunnuntai iltaan, mutta maanatai aamuna tarjotin kädessä saliin kävellessäni kaikki jännitys oli tipotiessään. Tottakai vähän jännitti minkälaisia tehtäviä olisi tänä keväänä koepaperiin keksitty, mutta yleisesti olo oli yllättävän rento. Kun tehtäväpaperi lätkäistiin eteeni ei olo ollutkaan enää niin rento.. Katselin läpi kaikki tehtävänannot ja totesin jokaisen aineistopohjaisen tehtävän liian monimutkaiseksi omille aivoilleni. Ainoa vaihtoehto oli siis kirjoittaa vasta toista kertaa elämässäni otsikko essee! Kaiken lisäksi valitsin vielä valmiin otsikon Hyvä, paha yksinäisyys. Satuilin konseptille neljän sivun verran tarinaa omasta yksin muutostani ja sen tuomista yksinäisyyden tuntemuksista sekä yksinäisyyden syistä. Kerroin myös laajasti yksinäisyyden hyvistä ja huonoista puolista ja annoin paljon esimerkkejä. Vajaan neljän tunnin kirjoittamisen jälkeen poistuin salista tyytyväisin mielin. Essee ei ehkä ollut paras koskaan kirjoittamani, mutta voin luottavaisin mielin sanoa sen silti olleen parhaasta päästä.

Koripallon saralla kaikki rullaa eteenpäin omalla painollaan. Viime viikon lauantaina kävimme Lappeenrannassa ottamassa turpiin sarjan kärkitilaa itsellään pitävältä Catzilta reilun 40 pisteen verran. Omasta pelistäni ei oikein kehtaa sanoa mitään. Pallo ei pysynyt mukana, syötöt eivät menneet perille ja korin altakaan en pelin kahdesta ainoasta korinteko paikastani saanut sisään.. Kevätkausi ei ole kulkenut itselläni yhtään niin hyvin kuin syyskausi. Joulutauon jälkeen en ole yhdessäkään pelissä päässyt omalle tasolleni ja motivaation ja harjoitusinnon ylläpitäminen onkin siksi toisinaan ollut melkoisen työn ja tuskan takana.. En kuitenkaan ole luovuttaja luonne, joten olen hammasta purren taistellut läpi niin huonot kuin vielä vähän huonommat treenit ja pelit. Olen kuitenkin tänä vuonna oppinut että mikään ei opeta niin paljon kuin vastoinkäymiset. Mitä useammista vastoinkäymisistä ja haasteista selviän, sitä vahvemmaksi ja viisaammaksi tulen! Vielä on vajaa kymmenen harjoitusta ja kaksi peliä jäljellä ennekuin tämä kausi on sarjapelejä myöten paketissa. Vieläkään ei siis ole myöhäistä nostaa itseni kuopasta ja pamauttaa kauden kaksi parasta peliä tämän ja suraavan viikon lauantaihin ;)

 

 

Blogin kirjoitustauon aikana ehtivät myös kaksi parasta kaveriani kipaista vierailemassa luonani täällä Nokialla. Viime maanataina, äidinkielen kirjoitusten jälkeen suuntasin vauhdilla keskustaan sillä kaverini olivat tulleet jo aamujunalla Tampereelle, jotta meillä olisi koko maanantai aikaa tyhjentää keksustan parhaat vaatekaupat! Aikaa kului ja rahaa paloi, vaikka itse en sortunutkaan ostamaan kuin kauan himoitsemani pinkin jakun ja mustan topin. Rankan viisituntisen shoppailu urakan jälkeen pääsimme vihdoin syömään Siperiaan, American Dineriin. Poikaystäväni oli suositellut paikkaa ja voin vain sanoa etten milloinkaan aikaisemmin ollut syönyt yhtä hyvää hampurilaista kuin täällä. Nams, suosittelen! :) Ruuan jälkeen suunnattiin Makuunin kautta minun kotisohvalleni katselemaan leffaa ja vaihtamaan kuumimmat Helsinki-Nokia juorut.
Tiistaiksi olimme suunnitelleet uintireissun Nokian Edeniin. Uimareita koko kylpyläosastolla ollessa vain rielu tusina, saimme rauhassa koluta läpi niin rengas- kuin tavallisetkin liukumäet, pore-, ulko- ja kylmäaltaat, aaltokoneen sekä erilaiset tuoksusaunat. Parasta koko reissussa oli varmasti kuitenkin nopeuslasku kilpailu liukumäessä vanhempaa herrashenkilöä vastaan. ;)
Tiistai iltana oli minulla vielä vuorossa viikon ensimmäiset koristreenit ja HULLU kahavkuula/voimatanko pyramidi kuntopiiriharjoitus... Treenein jälkeen olikin ihana vain lysähtää sohvalle ja keskustella pitkälle yli puolenyön kaikesta enemmän ja vähemmän mielenkiintoisesta, yhdessä parhaiden ystävien kanssa.

Parin vanhojen kavereiden kanssa vietetyn päivän jälkeen olo oli paljon virkeämpi, energisempi ja iloisempi kuin viime päivinä muuten. Ystävien voima onkin ihmeellinen. Miten ihminen perjäisi ilman ystäviä? Minä en ainakaan. Olen monesti ikävöinyt vanhoja kavereitani pääkaupunkiseudulla ja ollut surullinen sillä voin nähdä heitä vain hyvin harvoin. Pelkään että ystäväni unohtavat minut ja tipahdan kokonaan pois heidän elämästään. Toisaalta olen nyt myös oppinut ymmärtämään keitä todelliset ystäväni ovat. Nämä henkilöt eivät anna 200 välissämme olevan kilometrin häiritä ystävyyttämme. Soittelevat tai tekstailevat silloin tällöin, joko jonkin asia takia tai vain kyselläkseen kuulumisia. Nämä ystävät tahtovat nähdä minua kun olen käymässä pääkaupunkiseudulla, jos vain suinkin on aikaa. Nämä ystävät muistavat syntymä-, nimi- ja muut tärkeät päiväni vanhasta tottumuksesta ja tulevat jopa kyläilemään luokseni sopivan paikan tullen! Tiedän että nämä ystävät eivät tule unohtamaan minua, vaikka haluaisivatki! ;)

Kaikki elämä pyörii tällä hetkellä koripallon ja ylioppilaskirjoitusten ympärillä, mutta toivottavasti viikon pääsät minulla on jo oikeasti jotain muutakin kirjoitettavaa kuin ainaista koulustressi valitusta!
Toisaalta ylppäreiden jälkeen alkaakin sitten hurja pänttääminen pääsykokeita varten. Onneksi olen ilmoittautunut valmennuskurssille, joten sen avulla uskon että saan itseni jaksamaan tsempata vielä pääsykokeisiin lukemisenkin läpi. Tällä hetkellä ylioppilaskirjoitukset ovat kuitenkin se pääasia ja olen päättänyt että keskityn jatko-opintoihin vasta kun kirjoitukset on hoidettu kunnialla pois alta! Kaikilla siis nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, jotta tämä tyttö on viikon päästä valkolakkia vaille ylioppilas!