Ylioppilaskirjoituksiin lukeminen on siis sujunut vaihtelevasti. Toisina päivinä otan intoa puhkuen matikan kirjan käteeni jo heti herättyäni ja imen tietoa kuin sieni. Toisina taas vältän kirjaan koskemista, kuin se pitäisi sisällää jonkin vieläkin tappavamman taudin kuin tylsyyteen kuolemisen. Näinä hetkinä taistelu minun ja derivaattojen välillä tuntuu menevän 10-0 derivaatalle. Hyvällä itseluottamuksella varustettuna tyttönä minä kuitenkin uskon sanontaan: "Loppu hyvin, kaikki hyvin!" Tiedän, että kyllä tämä tuska vielä lopulta iloksi muuttuu ;)
Viime viikko vietettiin yo-stressistä huolimatta hiihtolomaa. Eihän minulla toki enää mitään virallista hiihtolomaa ole, mutta poikaystävän ollessa virallisesti lomalla kouluhommista päästiin yhdessä niin pulkkamäkeen kuin luistelemaankin. Ikävä kyllä pulkkamäessä paljastui eräs karu totuus, minä alan oikeasti tulla jo vanhaksi :D Eivät kestäneet niin polvet, selkä kuin peppukaan enää mäessä olleita töyssyjä ja jo muutaman ylös-alas ravaamisen jälkeen oli pakko suunnata takaisin kotiin lepäämään ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Miten ihmeessä sitä lapsena jaksoikaan ravata yhtä ja samaa mäkeä ylös-alas vaikka kuinka kauan?
Ikävä kyllä tällä kertaa sanonta "Itku pitkästä ilosta" kävi toteen, poikaystävän ollessa lopulta loppuviikon kuumeessa. Onneksi olimme ehtineet tehdä kaikkea hauskaa jo alku viikosta, joten välillä oli mukava olla ihan vain itsekseenkin. Harmi vaan että lomailu oli jäänyt niin pahasti päälle, että en hyvästä yrityksestä huolimatta vain pystynyt tarttumaan tiskiharjaan saatika imuriin. Näin ollen loma siivous jäi nyt ikävästi tekemättä, mutta onneksi sen ehtii tehdä myöhemminkin :)
Hiihtolomasta huolimatta ehdin viettää palloiluhallilla ihan yhtä paljon aikaa kuin normaalistikkin. Harmillisesti flunssa- ja vatsatautipöpöt olivat kuitenkin onnistuneet iskemään kyntensä joukkueeseemme oikein olan takaa ja täydellä kokoonpanolla ei päästy treenaamaan kertaakaan viikon aikana. Tekemisen taso treeneissä oli sairasteluista huolimatta hyvä ja hyvillä mielin päästiin lähtemään viikonlopun tuplakierrokselle.
Lauantaina matkustimme Hyvinkäälle kamppailemaan sarjan jumbofinaalin mestaruudesta! :D Hypo siis oli sarjass viimeisenä ja me toiseksi viimeisenä, joten panoksia ainakin löytyi. Peli oli molemmin puolin hyvin ailahtelevaa ja puoliaikaan asti sinnittelimme hyvin mukana pelissä. Kolmannessä erässä Hypo kuitenkin nykäisi 20 pisteen kaulan meihin nähden, emmekä enää onnistuneet kuromaan eroa umpeen. Tälläkään kertaa ei siis ollut kotiin tuomisena yhtään sarjapistettä, mutta onneksi jo seuraavana päivänä oli uusi mahdollisuus kun Äänekoski saapui palloiluhallille meidän vieraaksemme. Aiemmat kamppailut Huimaa vastaan olivat molemmat päättyneet Äänekosken eduksi, mutta vain 1 ja 11 pisteen erolla joten nyt meillä oli paikka maksella kalavelkoja. Puoliaikaan asti pelasimme hyvää koripalloa ja taululla näkyvä tulos vahvisti asian, johdimme puoliajalla neljällä pisteellä. Sitten, jo lauantaina koettu, kolmannen erän katastrofi iski taas. Huima nakutti neljä peräkkäistä kolmosta sisään meidän nollaa pistettämme vastaan ja karkari reilun kymmenen pisteen johtoon. Tämän mustan hetken jälkeen emme enää löytäneet aseita eron umpeen kuromiseksi ja näin ollen pisteet matkasivat tälläkin kertaa vierasjoukkueen mukana Äänekoskelle.
Viime viikonlopun tappiot varmistivat nyt tippumisemme takaisin 1.divariin, sillä meillä on enää kolme peliä jäljellä ja kahdeksan pisteen kaula seuraavaan joukkueeseen. Muistetaan kuitenkin, että mukavahan se olisi ikävistä tulevaisuuden näkymistä huolimatta päättää kausi kolmeen voittoon, sillä siihen on edelleen mahdollisuus!
Hyvin vaiherikkaan viikonlopun jälkeen aloitin tämän viikon Eskari baskettien merkeissä. Eilen ja tänään olin vetämässä pari koristuntia erään päiväkodin kahdelle eskari ryhmälle. :) Olen huomannut, että mikään ei piristä niin paljon kuin pienten 5 ja 6-vuotiaiden iloisuus ja huolettomuus. Välillä sitä vaan on kateellinen noille pienille sponttaaneille koripalloilijan aluille. Olisipa oma elämäni yhtä huoletonta ja ihanaa! Hyppisin onnesta jos suurin murheeni tällä hetkellä olisi se löydänkö barbini vihreän mekon, vai onko minun pakko pukea se punaiseen?! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti