Today my life begins

I've been working hard so long
Seems like pain has been my only friend
My fragile heart's been done so wrong
I wondered if I'd ever heal again

Ohh just like all the seasons never stay the same
All around me I can feel a change (ohh)

I will break these chains that bind me, happiness will find me
Leave the past behind me, today my life begins
A whole new world is waiting it's mine for the takin'
I know I can make it, today my life begins

Yesterday has come and gone
And I've learnt how to leave it where it is
And I see that I was wrong
For ever doubting I could win

Ohh just like all the seasons never stay the same
All around me I can feel a change (ohh)

I will break these chains that bind me, happiness will find me
Leave the past behind me, today my life begins
A whole new world is waiting it's mine for the takin
I know I can make it, today my life begins

Life's too short to have regrets
So I'm learning now to leave it in the past and try to forget
Only have one life to live
So you better make the best of it

 

-Bruno Mars-

 



• Noin kello 8.50 eilen keskiviikkona 20. päivä maaliskuuta nostin ensimmäistä kertaa isoa konsepti nippua ja opettaja sujautti hartaasti varjellun, salaisen matikan ylioppilaskokeen tehtäväpaperin nippuni alle. 
• Tasan kello 9.00 loin ensimmäiset katseeni tehtäväpaperin etusivulla komeileviin funktioihin ja epäyhtälöihin.
• Yhteentoista mennessä olin saanut tehtäväpaperin etusivulla olleet neljä suhteellisen helppoa tehtävää tehtyä, käänsin hyvillä mielin sivua ja siirryin hiukan vaikeampien tehtävien pariin.
• Kello 12 ensimmäiset nopeimmat, henkilöt palauttelivat jo papereitaan. Itse katsoin samalla omia papereitani.. Tunnissa en ollut saanut mitään tehtyä ja edelleen vain neljä tehtävää oli valmiina.
• Kun kello alkoi lähestyä kolmea loin nopeat katseet ympärillä oleviin laskijoihin. Muutamilla näki paniikin iskevän ihan niillä hetkillä, laskuaikaa kun oli jäljellä enää reilu kymmenen minuuttia. Itse olin saanut aherrettua huimat 6 ja puoli tehtävää valmiiksi konseptille, mutta onneksi saisin itse jatkaa laskemista aina viiteen asti.
• Kello löi kolme ja kaikki muut paitsi me lisäaikalaiset poistuivat joko helpottuneina tai masentuneina salista.
• Varttia yli kolme loppuivat evääni..!!
• Neljän jälkeen aloin olla loppu suoralla. Konsepteille oli ilmestynyt jo 9 enemmän ja vähemmän oikeassa olevaa tehtävää vastauksineen.
• Kello löi lopulta tasan 17.00 ja nostin peppuni kahdeksan tunnin istumisputken jälkeen penkistä. Palautin 9,5 valmista tehtävää omalla nimelläni varustettuun tarkistuslaatikkoon ja kävelin yllättävän hyvin mielin vihdoin viimein pois salista.
• Laudaturia on turha odotella, mutta mikä ihaninta MINUN LUKIONI ON OHI!

 

Neljä pitkää vuotta, kahdessa eri lukiossa. Kuudet eri kirjoitukset, tuhansia tunteja puurtamista, opiskelun vuoksi vierätettyjä verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta lopulta tämäkin kaikki on ohi! Enää ei toivottavasti tarvitse koskaan aukaista lukion historian, matikan tai äidinkielen kirjoja. Ei tarvitse lukea koeviikolle tai selvitellä wilman yms. kautta poissaoloja. Mitenhän minä nyt osaankaan olla kun ei ihan oikeasti tarvitse luke yhtään sivua matikkaa tai äidinkieltä? Nyt muutaman viikon ennen valmennuskurssin alkua voi vain nukkua pitkään, käydä valmentamassa, tehdä kotitöitä ja tietysti pelata vielä koripalloakin kaksien treenien ja yhden pelin verran.

 

 

Jotenkin en nyt osaa kirjoitella tähän yhtään mitään. Leijailen fiilisteni kanssa vieläkin jossain pilviä korkeammalla. Elämä on ihanaa, olo on niin kevyt, mikään ei stressaa ja kokoajan on pakko hymyillä Tiedän että aika pian on taas palattava maan pinnalle, mutta miksipä en nyt ottaisi kaikkea iloa irti tästä tunteesta? Olen jo niin pitkään kamppaillut erilaisten stressien ja jännityksen tunteiden kanssa, että olen tämän tunteen mielestäni ansainnutkin!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten koska kirjoitus ei nyt luista pätkääkään niin säästän teidät tylsiltä jaaritteluiltani ja annan kuvein puhua puolestani! Elämä on ihanaa!