Olipa kerran onnellinen tyttö

Olipa kerran tyttö, tai oikeastaan jo nainen, sillä olihan tällä tytöllä ikää jo 21-vuotta. Tämä tyttö oli asunut yksin jo useamman vuoden, mutta piti silti todella paljon kun hän sai vieraita luokseen, eikä hänen näin ollen tarvinut olla yksin. Parhaita vieraita olivat ehdottomasti rakastava äiti ja komea poikaystävä, jotka onnistuivat aina piristämään tytön mieltä.

Oltiin rämmitty läpi pimeän ja raskaan syksyn, kun kuin palkintona kaikesta aherruksesta nämä tytön lempivieraat ilmottivat molemmat tulevansa kylään, peräkkäisinä viikonloppuina. Tyttö ei olisi voinut olla onnellisempi ja alkoikin jo hyvissä aloin valmistautua vieraita varten. Äiti oli vierasvuorossa ensimmäisenä ja kyllähän kaikki tietävät mitä kaikkea pitää laittaa valmiiksi ennen äitien kyläilyjä. Erityisen tarkka tämän tytön äiti oli vessan siisteydestä, joten tyttö kuurasikin vessan oikein erityisen tarkasti. Niin tarkasti, ettei äidillä ollutkaan mitään huomautettavaa. 

Äiti oli niin ilahtuntu tyttärensä siivoustaidoista, että vastapalvelukseksi hän ehti viikonlopun aikana hinkata keittiöstä kaikki rasvatahrat pois, ostaa jääkaapin täyteen ruokaa, kokata tytölle herkullista ruokaa niin aamupalan, lounaan, päivällisen kuin iltapalankin merkeissä sekä toimia tytön yksityisenä terapeuttina ja juttukaverina kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin liittyen. Tyttö oli valtavan onnellinen äidin vierailusta ja kun äidin Onnibussi oli sunnuntai-iltana kaartanut kohti Helsinkiä  (vain) 45minuuttia myöhässä jäi tyttö jo innolla odottamaan seuraavaa vierastaan. 

Vain pari päivää äidin lähdön jälkeen olikin alkusuunnitelmista poiketen vuorossa jo toinen vieras viikon sisään. Alun perin tyttö oli odottanut tätä toista vierasta, omaa komeaa poikaystäväänsä luokseen vasta viikonlopuksi, mutta pojalle olikin tullut omia bisneksiä viikonlopuksi joten hän oli raivannut aikaa tytön näkemiselle aiemmin viikolta. Tytön oli ollut aina vaikea sopeutua nopeisiin suunnitelman muutoksiin, joten tälläkin kertaa häneltä meni pari päivää sulatellessa asiaa, mutta otti kuitenkin lopulta pojan avosylin vastaan. Ja hyvä että ottikin, sillä poika oli keksinyt vaikka mitä kivaa tekemistä tytön päänmenoksi.

Poika ehti vierailunsa aikana viedä tytön keilaamaan, syömään pannukakkuja, katsomaan elokuvia niin elokuvateatteriin kuin ihan vain kotisohvalle, fanittamaan koripallopeliin sekä flunssan yllätettyä tytön haki hän ritarillisesti tälle pizzaa ja peitteli päiväunille. Flunssaa ei poikakaan saanut vierailunsa aikana vielä voitettua, mutta muutoin hänen vierailunsa oli täydellisesti onnistunut ja toi hymyä tytön huulille niistämisen ja yskimisen lomassa. 

Molempien vieraiden poistuttua omille teilleen jäi tyttö taas itsekseen kotiin lueskelemaan liikuntapedagogiikka kirjaa tulevia koulutehtäviä varten, niistämään, yskimään sekä valmistautumaan tuleviin koripallokoitoksiin. Koulu, niistäminen ja yskiminen eivät kuitenkaan olleet niin lähellä tytön sydäntä kuin koripallo, joten enimmäkseen tyttö halusi keskittyä siihen. Itseasiassa äidin vierailun aikana tyttö pelasi elämänsä jännimmän koripallopelin, joka päättyi hänen joukkueensa voittoon huimalla viime hetkien kaukoheitolla. Voiton lisäksi tytölle oli jäänyt pelistä käteen kortti, kaksi lahjapakettia ja avaimen perää sekä pari purkkaa, jotka kaikki olivat ihanien pikkufanien käsialaa. 

Tyttö oli onnellinen niin rakastavan äidin kuin komean poikaystävänkin vierailuista, voitetuista koripallopeleistä sekä ihanista pikkufaneista ja heidän lahjoistaan. Tämän kaiken onnellisuuden kanssa tyttö eli elämänsä iloisena loppuun asti (tai ainakin siihen asti kun seuraava tentti siinsi edessä viikon päästä..). The end.

 

Loppuun vielä Robinin sanoja lainaten tyttö haluaa kertoa miten voivatkaan mielialat vaihtua kirjoitusten välillä.. Mutta eivätkö tytöt ja naiset saaneet olla juuri tällaisia, ihania omia itsejään, omine mielialoineen?

Kun aamulla herään,
Mä tuntee voin sen,

Tää on kaunis päivä,

Mä oon onnellinen.

Sama mulle vaik satais,

Taivas ois pilvinen,

Tää on kaunis päivä,

Mä oon sopivasti onnellinen.