Kulunut viikko on ollu täynnä tunteiden vuoristorataa. Yhtenä päivänä olen ollut onneni kukkuloilla ja heitellyt kärrynpyöriä ympäri asuntoa, kun taas toisena olen hetkellisesti vajonnut niin syvään ahdistuksen kuoppaan, että olen tarvinnut toisen ihmisen apua takaisin ylös nousemiseen. Ehkä alan vasta nyt oikeasti käsittämään mitä on tullut tehtyä ja millaiseen soppaan olen pääni pistänyt lähtiessäni yksin kokeilemaan siipieni kantavuutta. Arkipäiväisiä vastoinkäymisiä on tällä viikolla nimittäin tullut vastaan aivan riittävästi. Milloin jääkaappissa on palanut vain valo nälkäisenä treeneistä kotiin tullessani, koska olen unohtanut käydä kaupassa. Milloin bussi on mennyt juuri nenäni edestä ja seuraava tulee, milloin muulloinkaan, kuin vasta yli puolen tunnin kuluuttua. Milloin pyykkikone on päättänyt tehdä lakon juuri kun yritän kiireessä saada tärkeät vaatteet pestyä. Milloin, Nokialle kyllä hyvin tyypilliseen tapaan, kraanasta tulee vain ruskeaa ja pahalle haisevaa vettä, juuri kun olen menossa suihkuun... Kaiken tämän kukkuraksi poikaystävänikin on ollut sairaana koko viikon ja tietysti tärkeät pelit olisivat edessä juuri tänä viikonloppuna. Näin ollen tätäkin paranemis kamppailua aikaa vastaan, on saanut jännittää koko viikon. Vaikka osaa tai arpaa ei itsellä asiaan olekkaan.
Kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi kääntynyt parhain päin. Pesukone on saatu korjattua, poikaystävä on parantunut ajoissa, jääkaappiin on saatu ruokaa ja olen bussista myöhästymisestä huolimatta ehtinyt ajoissa kouluun! Nämä kaikki vastoinkäymiset ovat opettaneet minua ja olenkin tämän viikon aikana ymmärtänyt yhden tärkeän asian elämästä, jota kukaan ei vielä tähän mennessä ole yrityksistä huolimatta saanut taottua päähäni. Miksi stressata asioita etukäteen? Jos myöhästyt bussista, miksi aloittaa panikointi koulusta myöhästymisestä jo pysäkillä, tuntia ennen kuin koulu edes alkaa? Mitä jos käykin tuuri, bussit sattuvat juuri sopivasti ja ehdit kuin ehditkin ajoissa kouluun? Olet käyttänyt aivan turhaan omaa energiaasi myöhästymisen stressaamiseen ja lopulta oletkin ajoissa!! Siinä on sitten mennyt yksi hyvä stressi ihan turhaan :o No, mutta eikös se mene niin että kantapään kauttahan sitä oppii..?
Vastoinkäymisistä huolimatta viikko on ollut suurimmilta osin ihan positiivinen. Olen tutustunut koulussa jälleen muutamaan uuteen ihmiseen, oppinut hiukan voittamaan ujouttani ja tehnyt niinkin huimapäisiä asioita kuin viettänyt koko hyppytunnin uuden ihmisen seurassa ja saanut koko 75 minuutin aikana luettua terveystietoa vain 2 sivua koska juttelu on vienyt kaiken muun ajan! :)
Koulun ohella olen tietenkin ehtinyt myös tällä viikolla pelailemaan, jopa enemmän kuin tarpeeksi koripalloa! Aamulla koulun treenit, illalla joukkueen treenit. Aamulla koulun treenit, illalla joukkueen treenit. Aamulla koulun treenit, illalla joukkueen treenit.. No eipä ole ainakaan päässyt unohtumaan minkä asian takia sitä tänne asti todella tultiin!
Nyt olisi edessä vielä pakkaaminen, astioiden tiskaaminen, imurointi, vaatteiden kaappiin laitto ja reilun tunnin päästä alkavat, viikon viimeiset, joukkuetreenit. Sen jälkeen kutsuukin enää Tampereen rautatieasema, tunnin odottelu ja junamatka kotiin! Viikonloppun ohjelma tulee olemaan tupaten täynnä mitä muutakaan kuin koripalloa. Sillä onhan nyt kuitenkin se viikonloppu vuodesta, jolloin lähes kaikki koripalloilijat kokoontuvat Espooseen, Suomen suurimman koripalloturnauksen merkeissä. Mutta enköhän ehdi johonkin väliin mahduttamaan myös kavereiden näkemistä, sekä perheen kanssa yhdessäoloa! Tätä kaikkea ja paljon muuta tulee ihana viikonloppuni olemaan pullollaan! Tämän hengähdys tauon jälkeen onkin sitten toivottavasti "kiva" palata takaisin koulun ja lähestyvien ylioppilaskirjoitusten pariin... :D
Erinomaista! Odottelen innolla jatkoa.
VastaaPoista