Kuinka aikaisin pitää herätä jotta ehdin bussiin?
Minkä kirjaiminen bussi nyt menikään minun pysäkiltäni?
Meneeköhän tämä bussi koulun ohitse, vai oliko se sittenkin tuo toinen?
Muistinkohan ottaa kotiavaimet mukaan?
Miksi en jaksanut eilen käydä kaupassa ostamassa ruokaa?
Moneenkohan postikonttori on auki, ehdinköhän käydä sielä enään?
Voinko laittaa pesukonetta päälle enään nöin myöhään?
Paljonko pesuainetta koneeseen pitää laittaa?
Mikä on huuhteluaine, tarvitseeko sitäkin pistää?
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, niin paljon uusia asioita ja kysymyksiä olen viime viikolla pyöritellyt mielessäni.
Koulunkäynti alkaa rullaamaan tutuilla raiteillaan ja luokkien paikatkin alkavat pikkuhiljaa piirtyä mieleen. Enään ei tarvitse käyttää koko välituntia seuraavan tunnin luokkaa etsien. Olen jo ehtinyt kirjoittamaan englannin tiivistelmän, tekemään yo-kuuntelun ja sivu kaupalla kielioppitehtäviä, sekä opettelemaan kaksi sanastoa tämän viikon sanakokeisiin. Olen lukenut yli 100 sivua terveystietoa, selvittänyt siihen liittyen lähes 20 eri käsitteen merkityksen ja tutstunut äidinkielessä Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen. Kyllä on ainakin riittänyt tekemistä yksinäisiksi illoiksi!
Uusiin koulukavereihin tutustuminen on edennyt, kuten jo etukäteen osasin aavistaakkin, hitaasti mutta varmasti. Uudessa seurassa hiljaisena ja hiukan syrjään vetäytyvänä ihmisenä en useimmiten uskalla itse tehdä aloitetta keskustelulle, vaan toivon jonkun muun tulevan juttelemaan minulle. Siksi tutustuminen ihmisiin vie minulta usein pidemmän ajan kuin viikon, joten ei vielä mitään hätää! :)Ruokailussa ja pitemmillä välitunneilla olen kuitenki alkanut löytämään tieni "koripalloilijoiden" pöytään. Ja vaikka tällä hetkellä pystynkin osallistumaan, hyvällä tuurilla, joka kymmenenteen keskusteluun, tunnen kuitenkin oloni näiden puolituttujen ihmisten seurassa rentoutuneemmaksi ja huomattavasti iloisemmaksi kuin pitkiin aikoihin.
Koripallon saralla kaikki pyörii jo kesällä opittua tuttua rataa pitkin. Pallon pomputtelua, vapaaheittoja, kaukoheittoja, uusia kuvioita, puolustusta, pelin johtamista, uusiin pelikavereihin tutustumista, lay-uppeja, syöttöjä, kahvakuulan heiluttelua, hikipisaroita ja tuskan kyyneleitä. Tätä kaikkea ja paljon muuta on kuulunut niin viime kuin muidenkin viikkojen harjoitustarjontaan. Olen joutunut tekemään töitä sata lasissa jokaisissa harjoituksissa saadakseni pallon edes puolenkentän yli, ja vielä vähän lisää jos olen halunnut antaa laiturille syötön johon puolustaja ei ole päässyt väliin. Koko koripallo tuntuu aivan uudelta peliltä. Se tekemisentaso millä olen ennen tottunut pärjäämään, ei enään riitä mihinkään. Jos keskittymiseni herpaantuu hetkeksikään tuodessani palloa ylös on puolustaja jo vienyt pallon ja rankaissut joukkuettani kahden pisteen arvoisesti toisessa päässä. Tunnen kuitenkin, juuri tämän uuden ja korkeaaman vaatimustason tuovan aivan uudenlaista intoa harjoitteluuni ja auttavan minua matkalla kohti unelmiani. Paljon on vielä tehtävää, mutta tästä on hyvä aloittaa!
Äitikin oli käymässä viikonloppuna. Päästiin tyttöjen kesken shoppailemaan, mihinkäs muuhunkaan kuin sisustajan painajaiseen ikeaan! ;) Matkaan tarttui niin työpöytä, olohuoneen kattolamppu, yöpöytä, kuin pari hyllyäkin. Ostos reissun päälle piti tietenkin saada kuuluisat ikean hodarit. Vatsa täynnä olikin sitten aika suunnistaa takaisin kotiin. Ostoste kokoamisessa kuluikin sitten koko loppu lauantai ilta, mutta saatinpahan ainakin makuuhuone tauluja, hyllyjä ja muutamia pikkujuttuja vaille valmiiksi ja kivahan siitä lopulta tuli! Lisäilen kuvia muistakin huoneista kunhan saan nekin edustus kuntoon!
Sunnuntai päivän ratoksi lähdimme sateesta huolimatta pelikaverini kanssa pyöräretkelle ympäri Nokiaa. Hän oli jo aikaisemmin luvannut lähteä näyttämään vähän paikkoja ja avartamaan käsitystäni Nokiasta, kuitenkin 30 000 ihmisen kaupungista. Minun mielikuvanihan täähän asti oli sijoittunut vain oman taloni, palloiluhallin ja keskustan ympärille..
Reilun tunnin tihkusateessa ajelun jälkeen huusivat reiteni hoosiannaa, mutta näkemykseni Nokiasta oli avartanut suunnattomasti. Olin nähnyt niin Myllyhaan, Halimaan, Alhonniityn kuin Kalkunki, ihania hiukan syrjäisempiä pientaloalueita. Nokia alkaa totisesti viemään sydämmeni vaikka olen täällä näinkin vähän aikaa vasta viettänyt. Mikähän on tilanne ensi keväänä?
Pyörä reissun jälkeen käväisin palloilluhallilla katsomassa B-tyttöjen harkkapeliä, ja loppu ilta sujuikin sulavasti poikaystävän kanssa lettuja paistellen ja telkkaria katsellen.
Nyt on uusi viikko jo pyörähtänyt käyntiin ja huomenna alkavat koulun aamutreenitkin 8.00!! Saankohan ikinä itseäni ajoissa ylös sängystä ehtiäkseni niihin, vai joutuuko parin aamun kokeilun jälkeen toteamaan nukkumatin voittajaksi? Huomenna se selviää. Olen jo katsonut itselleni valmiiksi bussin, joka lähtee 6.55 kirkon pysäkiltä... Toivottakaa onnea! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti